PART ONE: ”Hemmo Paskiaisen synty ja uho” - vuodet 1984-1994

Rising Sunin historia voidaan kirjata alkavaksi vuodesta 1984. Tällöin kolme bändin perustajajäsentä, kitaristi Mikko ”Mölö” Manninen, laulaja Jukka ”Räyhä” Virtanen ja rumpali Harri ”Härski” Maranko ajautuivat soittamaan lukuisten sattumien kautta samaan bändiin. Bassoa nelihenkisessä kokoonpanossa soitti Risto ”Heavyripa” Aalto. Paikkana oli Kotkan Merikadulla vanhan leipomon alakerrassa sijainneet soittotilat. Vaikka bändin silloinen elinkaari päättyikin jo seuraavana vuonna, syntyi varsin lyhyessä ajassa Mannisen säveltämänä, pääosin Virtasen sanoittamana ja bändin sovittamana lukuisia myöhempinä aikoina Rising Sunin keikkaohjelmistoon kuuluneita biisejä. Näistä mainittakoon Call Me, Greedy, Morning Sun Eyes, No Dance, Something Bout Love ja Strange City. Vaikka bändin musiikillinen linja ei tietoisesti tavoitellut mitään määrättyä, oli alusta alkaen musiikissa kuultavissa southern rockin vivahteita sekä vaikutteita muun muassa The Who:n ja erityisesti Jimi Hendrixin musiikista, jotka ovat helposti kuultavissa mainituista sävellyksistä. Sanoitukset peilasivat kaverusten elämää ja keskittyivät pitkälti ihmissuhteisiin - niiden traagisia puolia unohtamatta.

”Esikoisbändin” hajoamisen jälkeisiin vuosiin mahtui mittava määrä tapahtumia, joista osa on jo painunut unholaan. Rising Sunin näkökulmasta merkittävin niistä oli vuonna 1988 tapahtunut Hemmo Paskiainen -bändin perustaminen. Mannisen ja Virtasen lisäksi kokoonpanossa soitti nykyisistä Rising Sun -hemmoista Aimo Ikolampi, jota pidettiin syystäkin yhtenä Suomen parhaimmista rockkitaristeista. Mukana oli edelleen Maranko ja uutena basistina mukaan tullut Jouni Talsi. Kyseiseltä vuodelta löytyy keikkaäänite, joka on todiste muun muassa sellaisten omien biisien olemassaolosta, kuten Rock'n Roll Man, Empty Bubbles, Time to Leave ja Blue Lights, josta versio löytyy uudelleen miksattuna bändin facebook-sivuilta.

Hemmo Paskiaisen taival mainitussa kokoonpanossa jäi jälleen kerran tavoitteita lyhyemmäksi ja jo ennen vuosikymmenen vaihdetta olivat merkittävät henkilövaihdokset tosiasioita. ”Uusiohemmojen” - kuten paikallinen lehti asian ilmaisi - kokoonpanossa jatkoivat Maranko ja Virtanen, mutta kitarat oli ottanut hallintaa Tomi ”Pikkis” Heino - soittimen taitaja parhaasta päästä hänkin, ja basistiksi oli kiinnitetty silloin vielä ”keltanokkien” sarjaan lukeutunut Antti Villanen. Treenikämppäkin vaihtui, kun Merikadulla sijainneen vanhan leipomon tiloista siirryttiin Satamakadulle, Kotka Studiolta muutama vuosi sitten vapautuneisiin tiloihin. Naapurikämpässä, varsinaisen studion tiloissa, harjoitteli B. Flat niminen bändi, jonka keulahamosta Kaj Güntheristä tulikin äänentoistolaitteineen erinomaisen tärkeä lenkki Hemmo Paskiaisten keikkakoneistossa. Koplaan on syytä lisätä vielä Erkka Lanki, jolla oli iso auto peräkärryineen ja joka toimi takuuvarmana kuljettajana - menosuuntaan…

Hemmojen uusiutuminen jatkui, kun vuoden 1991 aikana mukaan tuli Thunder Bay -bändin hiipumisen myötä ”työttömäksi” jäänyt basisti Kai Sunila. Kaitsu oli käynyt jammailemassa ”Paskiaisten” keikalla Varissaaressa ja vahvistanut käsitystä suoraviivaisena ja vahvana rockbasistina. Kokoonpano kasvoi edelleen, kun bändiin liittyivät saksofonisti Mauno ”Mane” Hyytiä ja kosketinsoittaja Max ”Paxi” Paananen. Muutamassa vuodessa joukko teki amatööribändille varsin mittavan määrän keikkoja, kiertäen pääosan Kymenlaaksolaisista ja vähän muistakin keikkapaikoista - osan useaan kertaa. Tutuiksi tulivat muun muassa Kotkan saarella sijainneet Fort Slava eli tutummin Läävä, Crocodile, Crazy House ja vielä nykyisinkin toiminnassa oleva Karoliina sekä Karhulan puolelta Blues House, Sam’s Pub, Pika-Mocca, Mesikämmen, Karhu ja Alvari. Myös Kouvolan, Anjalankosken ja Haminan ravintoloita kierrettiin aktiivisesti. Kävivätpä ”Paskiaiset” muistoisella laivaristeilyllä Suomenlahdella M/S Cinderellalla yhdessä nousua tehneen kouvolalaisen The Blue Yodlin kanssa, josta tapahtumasta kotkalainen paikallislehti Poiju kirjoitti vähintäänkin lennokkaasti: ”Hemmojen bluusahtava rock on parasta mitä kaupungista on kuultu sitten Karhulan poikien - Ypö Vitosen.”

Keikkojen ohessa bändi teki huomattavan määrän omia rock- ja bluespohjaisia biisejä, joiden sävellyksistä vastasi ”Pikkis”, sanoituksista ”Räyhä” ja sovituksista bändi. Vuoden 1993 Varissaarirockista taltioidulla nauhoitteelta löytyy paitsi yleisön lennokkaita huudahduksia, niin muun muassa seuraavat esitetyllä kaavalla tehdyt biisit: Secret Lover, Jolly Fellow, Dreamer and Breaker, Matter of Time, Tonight ja Good Boy, Bad Boy. Sanoitusten aiheina olivat edelleen ihmissuhteet ja hauskanpito, mutta biisien Wasted Time ja Too hurry - No Time to Think myötä mukaan oli tullut hieman yhteiskunnallista piikittelyä. Episodina kerrottakoon tarina, jossa bändiä ei huolittu keikalle erääseen ravitsemusliikkeeseen hilpeyttä herättävän Hemmo Paskiainen -nimen johdosta. Nimi jouduttiin siistimään Hemmo P:ksi, joka kelpasi ravintoloitsijalle ja vakiintui myös bändin käyttöön.


Hemmo Paskiainen keikalla Läävässä eli Fort Slavassa, joka oli vielä 1990-luvun alkupuolella yksi Kotkan parhaimmista rokkimestoista.


Poiminta paikallislehden yleisönosastolta: ”Ilmiö kotkalainen bändi.”


Poiju-lehti kirjoitti vähintäänkin lennokkaasti: ”Hemmojen bluusahtava rock on parasta mitä kaupungista on kuultu sitten Karhulan poikien - Ypö Vitosen.”


Aina on joku, joka ei osaa käyttäytyä sisustetussa tilassa… Tosin Kapu Tieaho pani paremmaksi ja roikkui Läävän kattorakennelmissa sillä seurauksella, että keikka piti keskeyttää.


Hemmo Paskiainen: Bassossa Kaitsu Sunila, kosketinsoittimissa Max Paananen ja rummuissa Härski Maranko.


Hemmo Paskiaisen keikat meinasivat tyssätä hilpeyttä herättäneeseen nimeen ja erään ravintoloitsijan ”kehotuksesta” se jouduttiinkin siistimään Hemmo P:ksi.


Hemmo Paskiainen: Kitara Pikkis Heino, foni Mane Hyytiä ja rummut Härski Maranko.


Rising Sun -basisti Kai Sunila liittyi Hemmo Paskiaisiin 1990-luvun alkupuolella.


Hemmo P mediakynnyksen ylittäneellä laivakeikalla M/S Cinderellalla.


Kokoonpanoja 1984-1994:

1984-1985
Jukka-Pekka Virtanen, laulu
Mikko Manninen, kitara
Risto Aalto, basso
Harri Maranko, rummut

Hemmo Paskiainen 1988-1989
Jukka-Pekka Virtanen, laulu
Mikko Manninen, kitara
Aimo Ikolampi, kitara
Jouni Talsi, basso, laulu
Harri Maranko, rummut

Hemmo Paskiainen 1989-1991
Jukka-Pekka Virtanen, laulu
Tomi Heino, kitara
Antti Villanen, basso
Harri Maranko, rummut

Hemmo P 1991-1993
Jukka-Pekka Virtanen, laulu
Tomi Heino, kitara
Kai Sunila, basso, laulu
Mauno Hyytiä, puhaltimet
Harri Maranko, rummut


PART TWO: Nousevan auringon ensimmäiset säteet - vuodet 1994-2000